Loppuunpalanut Anna,osa 2

Nalle-unet jatkuu edelleen :D

Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä miten paloin loppuun ja aloin pikkuhiljaa toipua siitä. Seuraavaksi ajattelin kertoa kuinka kauan tuo loppuunpalamisesta toipuminen lopulta vei ja miten se vaikuttaa elämääni nykyään. Se nimittäin ajoittain tekee niin.

Oloni alkoi tosiaan olla normaali noin 4 kuukauden päästä loppuunpalamisesta ja arki alkoi sujua. Kuitenkin tarvitsin koko ajan unta 9-10 tuntia yössä ja lyhyemmät yöunet aiheutti mulle edelleen heti sen "zombi-olon". Pystyin kuitenkin jo käymään töissä ja koulussa ihan normaalisti ja treenaamaan kuten ennenkin.

Tällähetkellä univelan sietokykyni on hieman parantunut tässä 3 vuoden kuluessa, mutta edelleen useampi lyhyemmäksi jäänyt yö (alle 9h)  aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja väsymystä, josta toipuminen vie useamman päivän. Plus luonnollisesti jos urheilen paljon tarvitsen myös sen vuoksi paljon unta palautumiseen. Kuitenkin esimerkiksi viime kesänä, jolloin tein paljon töitä jotka sisälsivät todella aikaisia aamuja ja myöhään päättyviä iltavuoroja ja yöunet jäivät väkisinkin hyvin lyhyeksi, alkoi varsinkin loppukesästä tuntua siltä että voimat eivät vaan enään riitä ja univelka alkaa käydä sietämättömäksi. Uupumukseni siis ikään kuin palaa aina välillä "kummittelemaan".

Vaikeinta kaikessa on ne hetket jolloin olet ikäänkuin toipunut hetkittäisestä uupumuksesta ja saanut nukuttua kunnolla ja alat taas elää normaaliin tapaan. Se on yleensä se hetki kun
mun pitäisi kuitenkin vielä levätä eikä lähteä riehumaan. Tätä
on kuitenkin usein yllättävän vaikea muistaa :D Suosittelenkin kaikkia pitämään huolta omasta jaksamisestaan. Itsensä loppuun polttaminen ei kannata!

 

 -Anna-

Loppuunpalanut Anna, osa1

Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa ylikunnosta ja loppuunpalamisesta. Aiheesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta itselle on ainakin jäänyt vähän sellainen olo että se on yleisempää kuin mitä mediassa annetaan ymmärtää. Ainakin omassa lähipiirissä on useampi tapaus. Kirjoitan omista kokemuksistani ja omasta palutumisestani eikä kaikilla välttämättä ole samanlaisia kokemuksia.

Pikkuhiljaa elämä alkoi taas hymyillä :D

Koin itse loppuunpalamisen sekä ylikunnon oman polvileikkaukseni jälkeen 2013. Urheilin tuolloin tosi paljon, rehellisesti sanoen liikaa. Ajattelin että on pakko kun vihdoin saa taas urheilla. En osannut kuunnella kehoa tai ymmärtänyt paljonko tarvitsen aikaa palautumiseen. Tämän lisäksi mulla oli aika paljon koulua, töitä ja muita menoja joiden vuoksi yöunet jäi välillä aika lyhyiksi. Karsin myös yöunistani kiireisinä päivinä ehtiäkseni urheilemaan. Fiksua :D

Lopulta tunsin olevani kokoajan väsynyt ja oli sellainen zombi-olo. Olin hereillä, mutta en ollut missään vaiheessa päivää oikeasti läsnä, en pystynyt keskittymään oikein mihinkään vaan ajelehdin eteenpäin. Lopulta myös syke alkoi kohota ylikunnonseurauksena ja jo muutaman rappusen nouseminen hengästytti. Muistan myös kuinka istuin sohvalla katsomassa Täydellisiä naisia ja tunsin kuinka sydän hakkasi hullun lailla. Tämän jälkeen olin muutaman viikon poissa töistä ja koulusta ja vain lepäsin. Nukuin joka yö 10-12 tuntia ja yleensä tähän vielä päälle päiväunet. Urheilun jätin muutamaksi kuukaudeksi kokonaan ja muitakin menojani karsin. Keksityin nukkumiseen.

Uupuneet tyttö ja nalle :D

Pikkuhiljaa oloni alkoi parantua ja pystyin taas toimimaan normaalisti, kunhan nukuin 10 tuntia joka yö. Pikkuhiljaa pääsin myös takaisin salitreenamisen ja muun urheiluni pariin, mutta normaaliin rytmiin tottuminen vei aikansa. Seuraavassa blogi päivityksessäni kerron siitä miten loppuunpalaminen vaikuttaa elämääni nykyään ja kuinka kauan siitä toipuminen oikein vei.

-Anna-

Mikä ihmeen rengastrapetsi?

Usein kun kerron käyväni rengastrapetsi-tunneilla saan vastaani hämmästyneen katseen ja
kysymyksen "mitäs se sit on?". Ajattelinkin seuraavaksi kertoa mitä se ihmeen rengastrapetsi oikein  on ja mitä laji tarjoaa harrastajilleen. Turussa rengastrapetsia pääset kokeilemaan ainakin Studio move:lla joka sijaitsee koulukadulla. Mä olen nyt käynyt tunneilla noin puolivuotta ja nauttinut joka kerrasta!

Rengastrapetsissa katosta roikkuu suuri hulavanteen kokoinen rengas jossa tehdään erillaisia akrobaattisia asentoja. Lajina rengastrapetsi on aika haastava ja tarjoaa loistavat mahdollisuudet kehittää esimerkiksi yläkropan voimaa sillä jo itse renkaaseen itsensä kampeaminen vaatii aika paljon voimaa selästä ja käsistä. Toisaalta jos voimaa ei yläkropassa ole hirveästi (kuten mulla ;D) voi sen puuttuvan voiman osittain korvata myös vauhdilla. Voiman lisäksi rengastrapetsi kehittää huimasti myös kehon hallintaa.

Alussa kannattaa myös varautua mustelmiin joita rengas aiheuttaa esimerkiksi polvitaipeisiin ja käsivarsiin, joten jos on esimerkiksi juhlat tulossa joissa on tarkoitus pukeutua lyhyeen mekkoon niin kannattaa tämä huomioida. Myös kämmenien iho on lajissa koetuksella. Muutaman kerran jälkeen iho jo tottuukin renkaaseen eikä mustelmia esimerkiksi tule ihan yhtä helposti.

Parasta tässä lajissa on kuitenkin tunne siitä miten kehittyy nopeasti ja ylittää itsensä kun uskaltaa tehdä erilaisia asentoja korkealla ilmassa!  Lisäksi laji sopii hyvin sekä aloitteleville kuntoilijoille että pidempää urheilutaustaa omaaville. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia kokeilemaan tätä huikeaa ilma-akrobatia lajia!

-Anna-