Loppuunpalanut Anna,osa 2

Nalle-unet jatkuu edelleen :D

Edellisessä postauksessani kirjoitin siitä miten paloin loppuun ja aloin pikkuhiljaa toipua siitä. Seuraavaksi ajattelin kertoa kuinka kauan tuo loppuunpalamisesta toipuminen lopulta vei ja miten se vaikuttaa elämääni nykyään. Se nimittäin ajoittain tekee niin.

Oloni alkoi tosiaan olla normaali noin 4 kuukauden päästä loppuunpalamisesta ja arki alkoi sujua. Kuitenkin tarvitsin koko ajan unta 9-10 tuntia yössä ja lyhyemmät yöunet aiheutti mulle edelleen heti sen "zombi-olon". Pystyin kuitenkin jo käymään töissä ja koulussa ihan normaalisti ja treenaamaan kuten ennenkin.

Tällähetkellä univelan sietokykyni on hieman parantunut tässä 3 vuoden kuluessa, mutta edelleen useampi lyhyemmäksi jäänyt yö (alle 9h)  aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja väsymystä, josta toipuminen vie useamman päivän. Plus luonnollisesti jos urheilen paljon tarvitsen myös sen vuoksi paljon unta palautumiseen. Kuitenkin esimerkiksi viime kesänä, jolloin tein paljon töitä jotka sisälsivät todella aikaisia aamuja ja myöhään päättyviä iltavuoroja ja yöunet jäivät väkisinkin hyvin lyhyeksi, alkoi varsinkin loppukesästä tuntua siltä että voimat eivät vaan enään riitä ja univelka alkaa käydä sietämättömäksi. Uupumukseni siis ikään kuin palaa aina välillä "kummittelemaan".

Vaikeinta kaikessa on ne hetket jolloin olet ikäänkuin toipunut hetkittäisestä uupumuksesta ja saanut nukuttua kunnolla ja alat taas elää normaaliin tapaan. Se on yleensä se hetki kun
mun pitäisi kuitenkin vielä levätä eikä lähteä riehumaan. Tätä
on kuitenkin usein yllättävän vaikea muistaa :D Suosittelenkin kaikkia pitämään huolta omasta jaksamisestaan. Itsensä loppuun polttaminen ei kannata!

 

 -Anna-